12.9.1989

Vaatimukset Sodankylän kihlakunnanoikeudessa

Virallinen syyttäjä on kihlakunnanoikeudessa lausunut, että A ja B olivat Sodankylässä 31.5. ja 9.6.1987 välisenä aikana tahallaan ja yksissä tuumin keränneet luonnonsuojelualueiden läheisyydessä lintujen pesistä ainakin neljä piekanan, neljä ampuhaukan, kaksi metson, 30 jänkäsirriäisen, 20 taivaanvuohen ja 24 liron munaa sekä viisi munaa, jotka olivat rikkoutuneet ja joita ei ollut voitu tunnistaa, viedäkseen munat pois maasta Englantiin yksityisiin munakokoelmiin. Kaikki edellä mainitut linnut sekä niiden pesät ja munat olivat joko luonnonsuojelulain tai metsästyslain nojalla rauhoitettuja. Koska keräysalueilla olleet kaikki lintujen pesät oli tyhjennetty munista järjestelmällisesti ja anastettujen munien määrä oli suuri, teko oli aiheuttanut pitkäaikaista ja huomattavaa vahinkoa läheisille luonnonsuojelualueille ja koko Sodankylän kunnan alueelle. Menettelyä oli myös huomioon ottaen siihen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan pidettävä törkeänä. Edelleen A ja B olivat 9.6.1987 Utsjoella yksissä tuumin yrittäneet viedä luvatta maasta edellä mainitut munat. Sen vuoksi syyttäjä on vaatinut A:n ja B:n tuomitsemista rangaistukseen jatketusta yksin teoin tehdyistä luonnonsuojelurikoksesta ja metsästysrikoksesta sekä salakuljetuksesta.

Sen ohessa syyttäjä on vaatinut, että A ja B tuomitaan menettämään valtiolle, paitsi muuta, keräämänsä munat ja niiden arvon 87.300 markkaa, rikoksen teossa käytetyn Sony merkkisen videokameran sekä salakuljetuksessa käytetyn auton tai sen arvon 103.000 markkaa.

Kihlakunnanoikeuden päätös 30.6.1987

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A ja B olivat 31.5. ja 9.6.1987 välisenä aikana yksissä tuumin

1) Sodankylässä keränneet metsästyslain ja luonnonsuojelulain sekä sanottujen lakien nojalla annettujen säännösten perusteella rauhoitettujen lintujen munia 90 kappaletta viedäkseen ne maasta. Munista oli todistajana kuullun dosentti Risto Antero Väisäsen kertomuksen perusteella näytetty neljän olleen piekanan, neljän ampuhaukan, kahden metson, 28 jänkäsirriäisen, neljän jänkäkurpan, 16 taivaanvuohen ja 24 liron ehjäksi jääneitä munia. Kahdeksan munaa oli rikkoutunut. Niistä viisi oli saadun selvityksen mukaan ollut todennäköisesti liron ja kolme jänkäsirriäisen munaa. Munien kokonaisarvona oli esitetyn luotettavaksi katsottavan selvityksen ja kihlakunnanoikeuden harkinnan mukaan pidettävä ainakin 87.300 markkaa.

2) Utsjoella Karigasniemen tullin kautta luvattomasti yrittäneet maasta viedä sanotut munat, joiden vienti oli voimassa olevien säännösten mukaan kielletty.

Munien keräilyssä oli käytetty apuna ja maastavientiyritys oli tapahtunut erään brittiläisen yhtiön omistamalla ainakin 103.000 markan arvoisella henkilöautolla. Sanotun auton pääasiallisena kuormana oli olosuhteet huomioon ottaen katsottava olleen kerättyjen munien. Keräilyn yhteydessä oli apuvälineenä käytetty myös videointia. Videokameralla oli lähes yksinomaisesti kuvannut A, joka myös oli ilmoittanut omistavansa kameran.

Kihlakunnanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että A:n ja B:n suorittama munien keräily olisi aiheuttanut pitkäaikaisen tai muutoin huomattavan vahingon luonnonsuojelualueelle tai sen osalle.

Edellä mainituilla perusteilla kihlakunnanoikeus on tuominnut A:n ja B:n kummankin jatketusta rikoksesta, joka käsittää luonnonsuojelurikkomuksen, metsästysrikkomuksen ja salakuljetuksen, 6 kuukaudeksi vankeuteen, mistä rangaistuksesta oli, syytettyjen oltua vapautensa menettäneenä 9.6.-29.6.1987, kummankin osalta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty 21 päivää. Rangaistus oli ehdollinen 31.12.1988 päättyväksi määrätyin koetusajoin.

Kihlakunnanoikeus on soveltanut seuraavia lainkohtia: Asetus eräiden lintulajien rauhoittamisesta (405/1983) 1 § 1 mom. 4 kohta ja 2 § Asetus riistaeläinten metsästysajoista (660/1983) 1 §, 11 § ja (629/1986) 14 § Luonnonsuojelulaki 13 § 1 ja 2 mom., 23 § 1 mom. 1 kohta Metsästyslaki 24 § 1 mom. 2 kohta, 30 § 1 mom., 48 § 1 mom., 64 § 1 mom. 7 kohta Rikoslaki 38 luku 12 § 1 mom., 5 luku 1 §, 7 luku 2 §

A ja B on lisäksi tuomittu menettämään valtiolle, paitsi muuta, A rikoslain 2 luvun 16 §:n 3 momentin nojalla Sony merkkisen videokameran ja molemmat luonnonsuojelulain 24 §:n ja rikoslain 38 luvun 15 §:n 1 momentin nojalla heidän keräämiensä ja tyhjentämiensä 84 munan kuoret sekä luonnonsuojelulain 24 §:n ja metsästyslain 66 §:n 3 momentin nojalla munien arvona, valtiolle menetettyjen munankuorten arvo vähennyksenä huomioon ottaen, kohtuulliset 30.000 markkaa. Lisäksi heidät on rikoslain 38 luvun 15 §:n 2 momentin nojalla tuomittu menettämään valtiolle auton arvona 103.000 markkaa.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 12.4.1988

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi kaikki asianosaiset olivat saattaneet jutun, on todennut, että kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainituista linnuista olivat metsästyslain 24 §:n 1 momentin 2 kohdassa mainittuja riistalintuja metso, jänkäkurppa ja taivaanvuohi sekä luonnonsuojelulain 13 §:n nojalla kokonaan rauhoitettuja ampuhaukka, jänkäsirriäinen ja liro ja eräiden lintulajien rauhoittamisesta annetun asetuksen (405/83) nojalla kokonaan rauhoitettu Lapin läänissä piekana.

A ja B olivat keränneet riistalintuihin kuuluvien metson, jänkäkurpan ja taivaanvuoden sekä rauhoitettujen ampuhaukan, jänkäsirriäisen, liron ja piekanan pesistä kihlakunnanoikeuden päätöksessä todetut määrät mainittujen lintujen munia. Kuhunkin pesään kohdistunutta tekoa oli pidettävä yhtenä luonnonsuojelu- tai metsästysrikkomuksena.

Metsästyslain 48 §:n mukaan riistaeläimiin kuuluvien lintujen munien maastavienti oli rauhoitusaikana kielletty, jollei niitä ollut merkitty, kuten metsästysasetuksen 17 §:ssä säädetään. Sen sijaan muiden lintujen munien maastavientiä ei ollut kielletty eikä säädetty luvanvaraiseksi.

Sen vuoksi hovioikeus on katsonut A:n ja B:n syyllistyneen salakuljetukseen vain siltä osin kuin he olivat yrittäneet viedä maasta metson, jänkäkurpan ja taivaanvuohen munia.

Esitetyn selvityksen mukaan kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitun Sony merkkisen videokameran kuljetuslaukkuineen omisti Briggs & Wortley Ltd niminen yhtiö IsoBritanniassa. Sen vuoksi sitä ei ollut tuomittava menetetyksi valtiolle.

Luonnonsuojelulain 24 §:n mukaan se, joka oli syyllistynyt saman lain 23 §:ssä tarkoitettuun tekoon, oli tuomittava menettämään valtiolle se, mitä rikkomalla oli saatu, tai sen arvo. Metsästyslain 66 §:n 3 momentin mukaan se, joka vastoin saman lain 48 §:n säännöksiä piti hallussaan, kuljetti tai piti kaupan riistaa, nahkoja tai linnunmunia, olkoon menettänyt ne tai niiden arvon valtiolle. Edelleen metsästyslain 66 §:n 2 momentin mukaan, jos riistaeläin oli tapettu tai pyydystetty syyllistymällä metsästysrikkomukseen, kuului riistaeläin tai sen arvo valtiolle.

Koska kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotut munat oli poliisin toimesta takavarikoitu ja lukuunottamatta niitä, jotka oli rikkoontuneina hävitetty, tuomittu valtiolle menetetyiksi, ei ollut olemassa lain mukaista perustetta tuomita myös munien arvoa menetetyksi.

Koska A ja B olivat syyllistyneet salakuljetukseen vain riistalintujen munien osalta, hovioikeus, huomioon ottaen koko munamäärän ja sen arvon, on katsonut, ettei heidän käyttämänsä auton pääasiallisena lastina ole ollut salakuljetettua tavaraa.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus on, muuttaen kihlakunnanoikeuden päätöstä, tuominnut A:n ja B:n kihlakunnanoikeuden mainitseman rikoksen asemesta kihlakunnanoikeuden soveltamien säännösten nojalla jatketusta rikoksesta, joka käsittää luonnonsuojelurikkomuksia, metsästysrikkomuksia ja salakuljetuksen, 2 kuukaudeksi vankeuteen, mistä rangaistuksesta on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty kihlakunnanoikeuden vähennettäviksi määräämät 21 päivää. Vankeusrangaistus on määrätty ehdolliseksi kihlakunnanoikeuden määräämin koetusajoin.

Lausunto videokameran tuomitsemisesta valtiolle on poistettu ja sitä koskenut takavarikko on kumottu. A ja B on vapautettu korvaamasta valtiolle munien arvona tuomittua 30.000 markkaa ja auton arvona tuomittua 103.000 markkaa.

Perustelut

Ampuhaukan ja piekanan munat ovat luonnonsuojelulain 16 a §:ssä tarkoitetun villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (Sopimussarja 45/76) liitteessä II, sellaisena kuin se on asetuksella 706/79 hyväksytyssä muodossaan, mainittuihin lajeihin kuuluvien lintujen johdannaisia, joiden maastavientiin olisi tarvittu maa- ja metsätalousministeriön lupa. A ja B ovat näin ollen yrittäessään viedä maasta sanottujen lintujen munia syyllistyneet myös salakuljetukseen.

Ottaen huomioon salakuljetettujen munien osuuden A:n ja B:n käyttämän auton lastina olleesta koko munamäärästä Korkein oikeus katsoo, ettei auton pääasiallisena lastina ole ollut salakuljetettu tavara.

Muilta osin Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden päätöksen perustelut.

Päätöslauselma

A ja B tuomitaan edellä mainituilla perusteilla hovioikeuden soveltamien lainkohtien nojalla hovioikeuden mainitsemasta jatketusta rikoksesta hovioikeuden määräämään rangaistukseen, josta vähennetään rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla hovioikeuden vähentämä aika ja joka rangaistus on hovioikeuden mainitsemin tavoin ehdollinen.

Menettämisseuraamusten osalta hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.